Jo elokuvan lähtökohta on absurdi; Pentagon on nakittanut voimistelijanuorukaisen matkaamaan vuoristovaltio Parmistaniin ja ottamaan osaa kilpailuun nimeltä The Game, jossa hävijästä tehdään sylttyä, mutta voittaja saa toivoa Parmistanin kunkulta yhden toivomuksen mitä tahansa. Yhdysvaltain ulkoministeriön toivomuksena on, että Parmistan sallisi amerikkalaisen ohjuspuolustustukikohdan rakentamisen vuoristoon, koska se nyt vain sattuu olemaan paras paikka ikinä ja invaasio on "out of style" -kuten Pentagonin mies sen toteaa.
Tässäpä onkin täysin riittävästi matskua 90 minuuttiselle kujajuoksulle halki (Jugoslavialaisten) maaseutujen, kylien ja vuoristojen.
Leffantekijöiden aikeissa oli ilmeisesti tehdä Bruce Leet ja nostaa tämä erikoinen voimistelua ja kamppailulajeja yhdistelevä taistelulaji ihmisten suosioon ja tehdä debyyttiroolinsa tekevästä Kurt Thomasista maailmanluokan tähti, mutta eihän siitä mitään tullut. Kurt Thomas on hulvattoman karismaton ja kaikkia päätä lyhyempi "toimintasankari" eikä voimistelu ole cool taistelulaji, vaikkakin näppärästi Kurt volttejaan sun muita piruettejensä heitteleekin. Itseasiassa niin näppärästi, että välillä vastustajat kaatuvat maahan ilman että Kurt hipaisisikaan heitä!
Vauhdikkaan roskapläyksen ehdoton kohokohta on loppupuoliskon Village of the Damned -jakso, jossa Kurt pakenee mielipuolia Parmistanilaisessa aavekylässä. Tässä jaksossa on aidosti oikeata eurokauhutunnelmaa ja filmin parhaat spaltter-jaksot, mutta oudosti tämä kohtaus kestää leffaan pituuteen suhteutettuna todella kauan.
Laatufilmikerho suosittelee lämpimästi, tästä saa hyvät naurut ****
