torstai 10. joulukuuta 2015

Nato Commando 10 vuotta


 Koko Nato Commando -elokuvan voit katsoa yllä olevasta linkistä.

Vuoden 2004 alussa olimme Trash Videon kanssa toipuneet vuoden verran eeppisen Mies Hervannasta-elokuvan tuotannosta kuvaamalla pari jaksoa Juhlajätkien protosarjaa, mutta veri alkoi vetää taas pitkän tuotannon rankkaan mutta ah-niin-työlääseen seikkailuun. Kiinnostusta oli vihdoin tehdä scifiä, mutta ynnättyämme resurssit ja osaamisemme totesimme että efektien täyteinen 90-minuuttinen ei luultavasti tulisi onnistumaan halutulla tasolla.

Vaikka Mies Hervannasta-elokuvan CGI-efektit olivatkin saaneet hyvän vastaanoton ei lavastamiseen ja oldschool-efekteihin ollut rahkeita panostaa niin paljon kuin yleensä onnistuneissa scifi-elokuvissa on tapana. Niinpä suuntasimme suunnitelmamme toimintaelokuvaan, jossa olisi scifi-elementtejä sekä pakkaa sekoittamassa hiukan homokolmiodraamaa.

Ville kirjoitteli käsikirjoituksen (1. versio valmistui 7.6.2004) ja tuttuun tapaan melko nopeasti siirryttiin sanoista tekoihin ja kuvaamaan heti kesän 2004 alettua. Elokuvan juonikuvioksi jalostui seuraavanlainen: Vastentahtoinen Naton erikoisjoukkojen sankari Alex Lommo houkutellaan tekemään vielä yksi keikka (yep that's original) pelastaakseen yllättävänkin läheiseksi ystäväksi kasvanut Eversti Fägerlund kansainvälisen korporaation kynsistä. Katsojan yllätykseksi kaikki ei olekaan sitä miltä vaikuttaa ja Lommo löytää pian itsensä avaruusolentojen, panikoivien naisten, epäpätevien haalaripalkkamurhaajien ja piilohomon sidekickin pyörityksestä josta ei voi muuta kuin ampua itsensä vapaaksi.

FUN FACT: Elokuvan kuvausten aikaan Ville opiskeli TAMKissa vuorotaikutteista mediaa jossa leffasta muuten sikisi Flashilla toteutettu spinoff-peli. Peli on nyt palautettu arkistojen kätköistä ja sitä pääsee pelaamaan TÄSTÄ linkistä.

NATO COMMANDO -TIETOKONEPELI


Nato Commandoa kuvattiin kesällä 2004 ja jatkettiin pääosin viikonloppuisin 41 kuvauspäivän ajan 27.7.2004-8.11.2005. Syksy 2005 meni editin parissa ja valmis leikattu versio valmistui päivää-paria ennen Cinolan ensi-iltaa. Yhteensä materiaalia tuli n.21 tuntia kuvauskalun koostuessa CanonXL1s- miniDV-kamerasta, Canonin pienestä miniDV-kamerasta sekä Sonyn Digital8-kamerasta. Kaksi viimeksi mainittua olivat käytössä myös Mies Hervannasta-elokuvan tuotannossa, mutta nyt pääkamerana oli Matin töistä 3Dollilta lainattu parempi vehje.

Leffan editti hoidettiin Uleadin MediaStudioPro-softalla, johon oltiin tuohon aikaan tykästytty mm sen Premiereä paremman matskuyhteensopivuuden vuoksi. 3D-efektit tehtiin 3DStudioMaxilla ja kompositointi Combustionilla.

Kuvausten suunnittelu ja järjestäminen oli tuohon aikaan melko suurpiirteistä, jälkeenpäin voi vain ihmetellä miten leffa yleensäkään saatiin kuvattua, varsinkin ottaen huomioon kuvausporukan lähes kroonisen krapulan kuvauspäivinä. Krapuloiden ja kuvausten etenemisestä julkaistiin reaaliaikaista kuvauspäiväkirjaa Trash Videon nettisivuilla (lue englanninkielinen kuvauspäiväkirja TÄSTÄ).

KUVAUSKAMAT PAKATTU AUTONPERÄÄN

Krapulan lisäksi lauantain kuvauksissa loiventavat oluet ynnä muut olivat melko tavallisia, toisinaan johtaen näyttelijöiden juopumisen kuvauskelvottomaan kuntoon. Sammuipa eräs onneton savukoneen kättäjäkin kesken kuvauksen kohtauksessa, jossa Tatu ja Lommo istuvat nuotiolla. Omalla tavallaan varmaan tämä hilpeä asenne peilaantui myös ruudulla näkyviin tapahtumiin, krapulassa kun ei jaksa turhia säätää ja hinkata vaan hoidetaan hommat kerralla täydellisesti purkkiin. Pommikohtauksetkin saatiin purkkiin ainoastaan muutamilla piippaavilla korvilla ja kärvähtäneillä rintakarvoilla. Ehkä ihan kaikesta ei ainakaan meiltä kannata mallia ottaa :)
PIKKUPAUKKUJAKIN PAMAUTELTIIN

Useimmiten kuvausporukka koostui neljästä-viidestä vakionaamasta, mutta toisinaan kaveripiiristä saatiin haukuteltua kuvauspaikalle sekalaista tykinruokaa. Kuvauspaikalla vieraili myös Iltalehti tekemässä meistä lehtijuttua sekä eräs sittemmin katoamistempun tehnyt dokumentaristi.
ILTALEHDESSÄ VILLE OSOITTELI PRESIDENTTIÄ ASEELLA.

Helsingistä mukaan lähti paria näyttävää erikoistehostetta työstämään Antti Räisälä. Mikko "Kreivi Splattenstein" Pohjola kuvaili insertiksi meille omasta aloitteestaan tyylikkään kullinräjäytysefektin. Elokuvan syvällisiin naisrooleihin saatiin jo Mies Hervannasta-elokuvasta tutut Malla Wiren ja Sabina, joista jälkimmäinen hoisi pakolliset paljaat pinnat katsojien (ja työryhmän!!) iloksi.

Viimeinen varsinainen kuvauspäivä oli 15.10.2005, jonka päätteeksi käärimme hihat ja vietimme Karonkkaa Kangasalalaisella saunatilalla, joka oli kuvauksia ja illanviettoa varten meille vuokrattu.
AATTO VALMIINA TOSITOIMIIN!

Nato Commandon ensi-iltaa vietettiin 10.12.2005 Hervannan elokuvateatteri Cinolassa, johon mitättömästä markkinoinnista huolimatta pakkaantui teatterin täydeltä porukkaa. Leffat (ja kaljat) maistuivat ja jatkoja vietettiin tuttuun tapaan Pub Rubensissa.
TÄYTEEN PAKKAUTUNUT CINOLA 10.12.2005

Nato Commando julkaistiin DVD:llä vuonna 2006 ja myöhemmin Nato-Hervanta-tupla-DVD:llä. Ensimmäisen sukupolven alkuperäisen Nato Commando DVD:n voi tunnistaa takakannessa olevasta kirjoitusvirheestä "TÄYDELLINEN TUOHOASE!" jos siis sellaisen omistat niin ole onnellinen.


Jälkeenpäin ajateltuna Nato Commando on tyypillinen esimerkki projektista, joka on niin laaja että oikein mihinkään osa-alueeseen ei voida panostaa 100%. Toisaalta Trash Videolla ei ole ollut tapana missään vaiheessa tuottaa loppuun asti hiottua matskua, joten tämänlainen kokopitkä kieli poskella räiskintä istuu muun tuotantomme sekaan kuin avaruuslonkero eversti Fägerlundin perseeseen. Vuotta myöhemmin aloitettua Juhlajätkät season 1 -tuotantoa ei varmaankaan olisi ollut osaamista suunnitella toteutuskelpoiseksi paketiksi ilman Nato Commandosta saatua kokemusta, hyvä siis näin.

Nyt kun kymmenen vuotta Nato Commandon valmistumisesta tuli täyteen niin Trash Video juhlisti sitä tekemällä jotain mitä kukaan leffantekijä ei tiettävästi aiemmin ole tehnyt: julkaisimme KAIKKI Nato Commandon kuvausmatskut (yli 21 tuntia) YouTubessa. Nyt kuka tahansa voi ladata matskut itselleen ja leikata elokuvasta mieleisensä version. Leffassa käytetyt musiikit ovat samaten saatavilla omaa NatoCommando-versiotasi varten TÄSTÄ linkistä. Kaikki leffan DVD-ekstramateriaalit löytyvät nyt YouTubesta sekä tietysti 10.12.2015 julkaistaan myös itse elokuva, kaikki nämä Trash Videon YouTube-kanavalla.

Näitä matskuja ei ihan yhdessä päivässä eikä viikonlopussakaan varmaan läpi kolua kovinkaan fani, joten varatkaahan tarpeeksi virkistysjuomaa ja taistelukestävyyttä plakkariin ja sitten nautiskelemaan!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Juhlajätkät verkkokaupan lopetus ja kreizit videovuodet

Vuodesta 2008 lähtien toiminnassa ollut juhlajatkat.tv / partyboys.tv domain erääntyy maksettavaksi servereineen jälleen vuodenvaihteessa. Trash Videon jäppiset ovat päättäneet että domainia ei enää jatketa, joten juhlajatkat.tv sivusto siirtyy ajasta ikuisuuteen tammikuussa 2016. Juhlajätkiä kyllä näkee vielä senkin jälkeen netissä, ainoastaan domain muuttuu meille kätevämpään juhlajatkat.trashvideo.fi osoitteeseen. Lopullisen loppunsa kokee kuitenkin Trash Videon verkkokauppa, joka sijaitsee juhlajatkat.tv:ssä. Olemme katsoneet turhaksi siirtää tai rakentaa verkkokauppaa uudestaan Trash Videon sivuille, koska tilausmäärät ovat yksinkertaisesti liian pieniä, jotta sitä ei kannata edes harrastusmielessä tehdä. Näin sulkeutuu yksi pala suomalaista harrastevideohistoriikkiä, joten tässä välissä on hyvä hetki avata hieman Trash Videon leffa"bisnestä" vuosilta 1996-2016.

Vuonna 1996 valmistui kaksi kyrvänkovaa Trash Video -elokuvaa Avaruuden teurastajat ja Kovat Jätkät. Silloin keksimme nauhoittaa nämä kaksi elokuvaa ja edellisen vuoden Verirahat samalle kolmen tunnin VHS-nauhalle ja myydä kasettia halukkaille koulukavereillemme. Niille muutamalle. Tällä kädestä käteen -tekniikalla levitettiin myös Kovat Jätkät 2, Hervanta Homicide, Hervanta Homicide  2000 ja Loukku sekä Murhapukki -kasettejamme ja Trashin maine kasvoi pikkuhiljaa verenjanoisen roskaleffayleisön keskuudessa. Tällä tavoin saimme muutamia satoja markkoja kassaan ja näin pystyimme ostamaan tyhjiä videokasetteja videokameraamme ja mustaherukkamehua ilmaan roiskumaan!
Antti Oletko kyllästynyt vanhoihin elokuviin -mainoksessa (1996)

Vuonna 2013 avattiin uudistunut Trashvideo.org saittimme, joka piti sisällään myös verkkokauppa ominaisuuden. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia leffojen levittämiseen, koska nyt Trash Videoista kiinnostunut tyyppi pystyi helposti näkemään saatavilla olevat VHS-filmit ja niiden hinnan ja tehdä automatisoidusti videotilauksen, jonka me Trash Videolla sitten pakkasimme ja kiikutimme kiltisti postiin. 

Trashvideo.org:n verkkokauppa vuonna 2004

VHS-kopioiden valmistaminen oli kaikkea muuta kuin herkkua. Koska kotelolla varustettuja tyhjiä 90 minuutin nauhoja ei varsinaisesti löytynyt ihan joka kaupan hyllyltä, harrastimme eräänlaista VHS kasettien kierrätystä. Homma toimi niin, että hamstrasimme kirpputoreilta tai esimerkiksi Tampereen elokuva-aitasta n. 10 markan VHS-leffoja, joiden päälle nauhoitettiin omaa tuotantoamme. Kasetin alkupeäinen tarra revitiin irti ja oma tarra liimattiin päälle. Kansipaperi korvattiin tietysti omalla. Muistan katkerasti sessioita, joissa revimme sormet verestäen sitkeitä kasettitarroja pois netanttilasta tilatuista Ally McBeal -kaseteista. Muistaakseni tilasimme kyseistä herkkua 40 kappaletta hintaan 9mk/kpl samoin kuin Konttorirottia.  

Oma ongelmansa oli myös nauhojen kunto, jota ei ikinä voinut tietää ennalta ja sen tarkastamiseen olisi kulunut tuhottomasti aikaa. Kuvitelkaa kuinka paljon vituttaa, kun on nauhoittanut puolentoistatunnin ajan videota toiselta nauhurilta toiselle ja sen jälkeen tarkastaa lopputuloksen, vain huomatakseen että kasetille on tallentunut vain suttuista lumisadepaskaa! Eikä nauhojen saatavuuskaan aina ollut taattua: 1990-luvun loppupuolella 10 markan leffat alkoivat olemaan harvinaista herkkua. Kaunis kiitos kuuluu Elokuva-aitan symppikselle Heikki Kauppilalle, joka tuki toimintaamme keräämällä kympin leffoja syrjään meitä varten ja monesti antoi näitä ilmaiseksikin (mm. kassillinen homopornoa meni hyötykäyttöön). Jos jollakulla näitä kotikutoisia Trash Videon alkuaikojen VHS-virityksiä on tallessa, kannattaa katsoa ohjelman loppuun. Sieltä saattaa löytyä päälle vedettyä edellistä elokuvaa, ehkä juuri sinun Trash -leffan perästä löytyy homopornoa!  

VHS-kausi huipentui Mies Hervannasta elokuvan VHS-julkaisuun vuonna 2013, jolloin monistimme virallisessa monistamossa 300 kappaletta kyseistä leffaa. Monistaminen ei ollut ilmaista lystiä (en millään muista mitä maksoivat), mutta säästyimme isolta vaivalta teetättämällä kasetit monistamossa!

Tältä näyttää 300 kappaletta uunituoretta Mies Hervannasta -VHS nauhaa

Mies Hervannasta kasetin monistuksen aikaan oli DVD:n valtakausi jo alkanut. DVD:n alkupään ongelma indieleffantekijän näkökulmasta oli DVD-aihioiden korkea hinta ja polttavien DVD-asemien toimintavarmuus. Vuonna 2004 aika oli kuitenkin kypsä ja silloin julkaisimme ensimmäisen DVD-levymme, Juhlajätkät -sikailu DVD:n, joka piti sisällään kaikki viisi juhliksen protojaksoa ja sikana extraa. 

Trash Videon yhdeksästä DVD-julkaisusta kolme oli prässättyjä, eli tehtaassa monistettuja levyjä. Muut poltettiin kotona. Juhlajätkät Season 1 tupla DVD:stä teetätimme peräti 1000 kopiota, Mies Hervannasta DVD:tä monistettiin 400 ja Nato Hervantaa 300 kappaletta (ellen väärin muista).


Nato Hervanta dvd-mainos vuodelta 2009

DVD-formaattiin siirtyminen oli huikea loikka eteenpäin indie-leffojen levittämisessä. Ensinnäkin kuvanlaatu oli huikeasti parempi, laatu monistaessa ei huonontunut, DVD levyt olivat nopeampia ja halvempia sekä helpompia kopioida kotitekoisesti. DVD:ihin sai tehtyä hienoja menuja ja lisättyä extroja kuten dokumentteja ja kommenttiraitoja. Sokerina pohjalla oli myös se, että DVD:t olivat kevyempiä ja näin niitä sai lähetettyä helpommin ja halvemmin postitse. Suomen postilaitos on myös ollut yksi haaste leffakaupan pyörittämisessä. Jatkuvasti nousevat postikulut ja pakkausrajojen kiristyminen on aiheuttanut meille (ja taatusti muille saman asian kanssa painiville ihmisille) reippaasti harmaita hiuksia. Nykyään yhden VHS-kasetin lähittäminen postitse maksaisi jo niin paljon että se olisi enemmän kuin mitä me aikanaan pyysimme per nauha. Hyvä suomi!

DVD-myynti sujui 2005-2010 vuosina ihan semi ok. Myynneillä pystyimme rahoittamaan leffaprojektejamme ja sillon tällön tarjoamaan kuvausryhmän edustajille muutamat karonkkabisset. Tässä kohtaa haluan painottaa että missään tapauksessa toiminta ei ole ollut rahallisesti kannattavaa tai työhön nähden missään nimessä järkevää liiketoimintaa. Mutta harrastuksena leffan teko on mitä mahtavinta puuhaa!

2000-vuosikymmenen puolestavälistä alkoi kenttä muuttua merkittävästi. Googlen ostaessa Youtube-videopalvelun, alkoi Findie-skenessä murros, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Youtuben (ja vastaavien videopalvelujen) myötä oli mahdollista levittää nopeasti ja tehokkaasti elokuvaansa kansainvälisesti netin yli. Katsoja pystyi nyt katsomaan leffan suoraan selainikkunasta eikä pitkiä tiedostonlataus-sessioita tai kodekkien asenteluhelvettiä tarvinnut enää käydä läpi. 

Youtuben ja muiden suoratoistopalvelujen vaikutus näkyy luonnollisesti myös DVD ja Blu-Ray myynnin laskuna. Alan isot toimijat ovat selvästi vähentäneet katalogiaan koko 2010-luvun ja enää on turha odottaa pohjoismaisia julkaisuja extroineen marginaalileffoista. Leffojen keräily on muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi ja peruskatsoja katsoo nyt viihteensä Netflixistä tai Yle Areenalta tai ties mistä suoratoistopalveluista. Kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole kritisoida suoratoistoja ja pillittää menneiden aikojen perään. Ei. Ajat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Hyvä niin. On vain itse pysyttävä perässä.

Juuri tämän takia siis ajamme alas Juhlajätkät verkkokaupan. Hyvinhän se on palvellut: tietokannoista laskin että alkuperäisessä Trash Video -kaupassa oli yhteensä 506 tilausta n. viiden vuoden ajalta ja Juhlajätkät -kaupassa oli 571 tilausta n. seitsemältä vuodelta (vain 250 tilausta tällä vuosikummenellä). Eli yhteensä 1076 tilausta käsitelty about 12 vuoden aikana. Nappikauppaa kyllä, mutta se on auttanut Trash Videon rahoittamaan elokuvansa. 

Kaikki leffamme on katsottavissa youtubessa. Huono puoli siinä on että rahaa sieltä on vaikea saada uusia projekteja varten. Uskon vahvasti että yhteisörahoitus tulee olemaan järkevin tapa rahoittaa indie-leffoja Suomessakin. Yhteisörahoituksen konseptin pitää vain kunnolla rantautua maahamme.

Lopuksi kiitos kaikille leffojamme tilanneille ja meitä tukeneille ihmisille! Vuonna 2016 on tiedossa lukuisia uusia kujeita!


Juhlajätkät verkkokaupasta sai aina sitä mitä tilasi!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Action Interactive 10v

2005 on ennenkaikkea elokuvan Nato Commando kymmenenvuotisjuhlavuosi, mutta myös ensimmäinen interaktiivinen elokuvamme, Action Interactive, täyttää kympit tänä vuonna! Sen kunniaksi olemme valmistelleet Action Interactivesta internet-selaimessa pyörivän turboahdetun javascript-version!

Action Interactive on aikaisemmin ollut saatavilla ainoastaan vuonna 2005 ilmestyneellä Findie-DVD:llä, ja interaktiivisen luonteensa johdosta sitä on ollut hankala julkaista netissä. Esimerkiksi Youtube-palvelu, missä suurin osa muista leffoistamme on katsottavissa, ei tarjoa kunnollisia työkaluja Interaktiivisen elokuvan toteuttamiseen. Niinpä oli koodattava tyhjästä sellaiset itse!

Elokuvan interaktiivinen toteutus toimii html5-videolla ja sitä ohjaavalla javascript-ohjelmalla. Pähkinänkuoressa homma toimii niin, että alussa javascript imaisee sisäänsä nk. controller-filun, joka pitää json-muodossa sisällään elokuvan interaktiiviset tapahtumat. Sitten scripti pollaa filua sekunnin välein ja kyselee onko kyseisellä sekunnilla mitään tapahtumia. Jos tapahtumia on, tehdään ne.

Tapahtumia voi olla esimerkiksi looppaus, valikon esillepano, game over, scoren lisääminen jne. Lisäksi scripti pitää kirjaa siitä, kuinka paljon elokuvaa on nähty, mikä helpottaa sisällön tutkimista mikäli joku haluaa kahlata koko mahtavan spektaakkelin läpi! Action Interactive sai aikanaan nihkeää palautetta ennenkaikkea sen takia että elokuva alkoi aina alusta kun kuoli. Internet-versiossa sekään ei ole ongelmana, sillä elokuvaa on mahdollista jatkaa kuoleman jälkeen edellisestä valinnasta.

Oli erittäin mukava väliprojekti työstää Action Interactiven nettiversiota. En ollut nähnyt leffaa varmaankaan yli kahdeksaan vuoteen ja se yllätti poikkeuksellisen hauskoilla ja typerillä (kuolin) kohtauksillaan. Henkilökohtaisina lemppareina on mainittava Ninjan kirveskuolema ja (ilmeisesti) punaniska räppääjän "it aint no cool, like in the disco, man" -mantra.

Käykääpä siis vilkaisemassa Action Interactive ja pelatkaa se läpi! Saatko unlockattua täydet 100 prosenttia leffasta? Paljonko saat pisteitä? Lähetä facebook -sivuillemme kuvakaappaus pistetilanteestasi. Parhaat pointsit palkitaan... ehkä! Niin ja se Nato Commando lisätään katseltavaksi 10.12.2015!

http://www.trashvideo.fi/leffa/toiminta/Action_Interactive_(2005).71

torstai 5. marraskuuta 2015

Viisi vuotta Cinemadromea

Tampereen suuin genre-elokuviin keskittynyt elokuvafestivaali, Cinemadrome, saavuttaa marraskuussa 2015 varteenotettavan uhmaiän, viisi vuotta! Onkin hyvä aika kertailla kohokohtia vuosien varrelta. Mutta ennenkö mennään itse asiaan, muistutettakoon viisivuotistapahtumasta, joka on nimetty ytimekkäästi Commandon lausahduksella LET OFF SOME STEAM!

http://cinemadrome.com/elokuva/Friday_the_13thhttp://cinemadrome.com/elokuva/Count_Dracula


Perjantai 13. päivän (13.11.2015) ohjelmiston aloittaa klo 18 tyylikkäästi Sean S. Cunninghamin aito, alkuperäinen Friday the 13th remasteroituna DCP-projektiona. Lauma teinejä kesäleirillä on leffan alkumetreistä lähtien tuomittu, kun varjoissa pysyttelevä murhaaja laittaa teräaseet tositoimiin! Seuraavaksi klo 20 starttaa Todd Morriksen A Gun For Jennifer, joka ainakin allekirjoittaneelta on vielä näkemättä. Muistan että aikanaan Gorehoundin sivuilla teosta ylistettiin julmaksi urbaaniksi toimintaelokuvaksi Death Wishin ja Ms. 45:n hengessä. Elokuvaa ei huhuista huolimatta ole vielä julkaistu dvd:llä tai blu rayllä, joten nyt on harvinaista herkkua luvassa valkokankaalta! Illan päättää klo 22 Jesus Francon ohjaama ja Christoper Leen tähdittämä, erittäin hömelö kalkkunafilmi, Count Dracula, jonka olenkin katsellut VHS:ltä. Tämä on juuri näitä WTF-elokuvia, jotka ovat omiaan yleisön kanssa nautittuna teatterin hämärässä.

http://cinemadrome.com/elokuva/The_Cabinet_of_Dr._Caligarihttp://cinemadrome.com/elokuva/Commandohttp://cinemadrome.com/elokuva/The_Devil's_Wedding_Night
Lauantaina on ensimmäisenä vuorossa klo 18 mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Tohtori Caligarin kabinetti (1920) nähdään Lau Naun säestyksellä. Totta puhuen mykkäelokuvat alkavat olemaan jopa minun makuuni liian vanhoja teoksia, mutta toisaalta livesäestyksellä näiden katsomisessa on kummallista tunnelmaa, jota ei muuten pysty saavuttamaan. Klo 20 alkavasta Commandosta on sitten mykkyys kaukana kun Arnold pääsee teurastamaan pahiksia isolla kädellä. Mikäli yleisö on yhtä mukana Commandossa, kuin viime vuonna samaan aikaan esitetyssä Predatorissa on tunnelma taatusti katossa ja sen läpi! Tätä ei kannata missata mistään hinnasta! Loppukuvaksi esitetään The Devil's Wedding night, italoroskaa 70-luvulta. Elokuva on minulle ennestään tuntematon, mutta trailerista voi päätellä maukasta kalkkunaa olevan luvassa!

Vuosien varrelta:
Viisivuotisen taipaleen varrella olemme esittäneet Cinemadromessa pikkuisen reilut sata elokuvaa (tarkalleen ottaen sataset paukkuu Let off Some Steamin yhteydessä), mikä on Tampereen kokoisessa kaupungissa kunnioitettava määrä genre-kamaa.

Ihan ensimmäinen Dromessa (Cinemadrome The Beginning 20.11.2010) esitetty elokuva oli Robert Rodriguezin Machete. Hurjia toimintakohtauksia latisti CGI-tehosteiden runsas viljely, mutta sittemmin olen alkanut hyväksymään ne ainakin tämän elokuvan kohdalla. Nykyään olemme Macheten ja sen jatko-osan kanssa ihan hyvää pataa. Samana iltana päätöselokuvana nähtiin jouluaiheinen klassinen murhakuva, Silent Night, Deadly Night, jota asiaankuuluvasti lämppäsi Trash Videon Murhapukki, josta oli aavistuksen verran lyhennetty tyhjäkäyntiä Dromen esitys-slottia varten.

Bronxin asvalttisoturit
Keväällä 2011, tarkalleen ottaen 9.4, oli vuorossa seuraava tapahtuma, Cinemadrome Nights Of Terror, jossa yleisöä shokeerasi Srdjan Spasojevicin A Serbian Film. Tapahtuman päätösleffana muistuu mieleen yksi parhaista Drome-kokemuksistani Juan Piquer Simónin ohjaama, Dick Randallin tuottama huikea slasherkalkkuna Pieces, missä mielipuolinen palapelimurhaaja pilkkoo naisia moottorisahalla palapeliään varten. Tämä foilmi on parhaimmillaan fiiliksessä mukana olevan festariyleisön keskellä katsottuna!

Syksyllä 2011 tapahtumaa hallitsi kaksi jatko-osien titaania, The Texas Chainsaw Massacre Part II sekä Evil Dead 2: Dead By Dawn. Nämä olivat kummatkin huikeita kokemuksia valkokankaalta 35mm filmiltä, kuin myös Enzo G. Castellarin The Bronx Warriors!

Rambo-yö syksy 2012
Vuosi 2012 oli toistaiseksi Dromen kovin vuosi, mikäli mittarina käytetään pelkkää leffojen määrää. Esitimme vuonna 2012 kaksikymmentäviisi kappaletta elokuvia, neljässä eri tapahtumassa! Huippukohtina mainittakoon Lucio Fulcin splatter-klassikot The New York Ripper ja Zombie, Stuart Gordonin Re-Animator, Rober A. Endelsonin kovatasoinen kodinvaltauskela Fight For Your Life, ennakkonäytös Gareth Evansin turpaanvetomaratoonista The Raid, Japanilaisesta Samurai-sarjasta koostettu Shogun Assassin, Joe Danten Howling sekä sokerina pohjalla RAMBO-ILTA, jossa esitimme kaikki Rambo-elokuvat yhdessä pitkässä maratoonissa. Huhhuh, mikä line-up hyvää ja laadukasta elokuvataidetta!

Keväällä 2013 oli vuorossa kuudes tapahtumamme Cinemdrome 666, jossa olikin mukana kaksi erittäin kovatasoista remake-ennakkonäytöstä: Franck Khalfounin Maniac (2012) ja Fede Alvarezin Evil Dead (2013). Vaikka en yleensä hirveästi remakeista perusta, olivat nämä kaksi virkistävän verisä ja laadukkaita uudelleenfilmatisointeja. Evil Dead taisi olla ensimmäinen Dromen historiassa loppuunmyyty näytös. Olisi synti olla mainitsematta muusta ohjelmistosta Cannon Groupin suurelokuvaa, Golan-Globus tuotannon kirkkainta timanttia, Charles Bronsonin tähdittämää Death Wish kolmosta! Mieleen muistuu myös huikea kalkkunakohellus, Dick Randallin tuottama CROCODILE, jonka typeryys sai haukkomaan jopa tämän kalkkunaexpertin henkeään!

Syksyllä 2013 esitettiin niin kutsuttu Cornetto-trilogia, joka pitää sisällään brittiläinen kolmikon Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost elokuvat Shaun Of The Dead, Hot Fuzz ja The Worlds End. Mielestäni ainoastaan Shaun Of The Dead on kolmikosta se ainoa todella päryyttävä teos, joskin kyttäleffa Hot Fuzz ja alien-invaasiofilmi The Worlds End ovat ihan ok katsottavaa. Italoroskaleffaklassikot Umberto Lenzin Eaten Alive ja Fulcin The House By The Cemetary ansaitsevat myös maininnan tässä, vaikka eivät kummatkaan omiin suosikkeihini kuulu.

Manos!!!
Kevät 2014 oli vahvasti kalkkunapainotteinen. Joel M. Reedin Bloodsucking Freaks ja Harold P. Warrenin Manos: The Hands of Fate tarjosivat ensiluokkaista roskahupia. Itseasissa Manos oli niin kuumaa kamaa että sen mieluusti haluaisin ohjelmistoon toisenkin kerran! Ärsyttävän paska ja Troma-tapaan erittäin selkeästi huonoutensa itsetiedostava Return to Nuke 'Em High lähinnä vitutti. En pystyisi katsomaan tätä yksin kotona vahvasti lääkittynäkään.

Hieman vaisuhkon kevätohjelmiston vastapainoksi 2014 Halloween olikin sitten taas erittäin kovaa kamaa: John Carpenterin Halloween (1978), Tony Maylamin The Burning ja George A. Romeron Night of the Living Dead (1968) kaikki yhden illan aikana! Henkilökohtaisesti pidän Halloweeniä yhtenä ylivarvostetuimmista kauhuelokuvista. Upean kuvauksen ja ikonisen tunnusmusiikin alta paljastuu erittäin hidastempoinen ja kankea teinislasher. Tämä on toki ensimmäisiä genressään ja Halloweenin ansiot ovat kiistatta merkittävät enkä väitä että Halloween olisi missään nimessä paska leffa, mutta silti heti perään pyöräytetty The Burning on näistä selvästi parempi teos. 

Pari viikkoa Halloweenin jälkeen, itse syksyn päätapahtumassa, katsottiin Cannon Group / Chuck Norris tuotanto Invasion U.S.A. (omasta mielestäni Cannon-katalogin parhaimmistoa) ja saksalalainen shokkipaukku, Nekromantik (onnistunut artsy ruumiin-nussiintafilmi), sekä jo aiemmin mainittu Predator! The Beyond jäi tosin harmillisesti itseltäni väliin. Löytyyhän tuo toki videohyllystä Arrow Videon hienona blu raynä, mutta silti; filmi on aina filmi!

TAPA TAI TULE TAPETUKSI!
Sitten koitti vuosi 2015, Cinemadromen viides vuosi! Keväällä järjestettiin tapahtuma Cinemadrome From Outer Space, jonka nimi arvatenkin pöllittiin Ed Woodin mestariteoksesta Plan 9 From Outer Space. Muita makeita mainintoja From Outer Space -tapahtumasta on näytökset elokuvista Mad Max 2: The Road Warrior ja Kill Or Be Killed. Ensimmäinen ei paljoa esittelyjä kaipaa, isolta kankaalta varsin hulppea kokemus elokuva-arkiston printiltä. Jälkimmäinen rankkaa minun kirjoissani yhtenä parhaimmista Cinemadrome kokemuksista. Kill Or Be Killed on uskomattoman hauska karate-kalkkuna, jossa oli paljon ikimuistoisia WTF-hetkiä. Suosittelen lämpöisesti!

Pettymyksiltäkään ei vältytty: Jörg Buttgereitin German Angst oli lupaavasta ideastaan huolimatta ankea episodi-elokuva, mutta Nekromantik 2 vasta paska olikin. Ykkösosan taiteellisuus oli viety aivan uusiin sfääreihin ja pituus oli venytetty reilusti yli 100 minuutin. Ei pystynyt katsomaan kokonaan, ei saatana.

Ja lopulta pääsemmekin tätä kirjottaessa viime viikonloppuna pidettyyn Halloween 2015 -pirskeisiin, jossa oli poikkeuksellisesti kolme elokuvaa: Joonas Makkosen Bunny The Killer Thing, The Texas Chainsaw Massacre (1974), The Hills Have Eyes (1978). Bunny the Killer Thing jätti hieman kylmäksi huolimatta hyvin mukana olleesta yleisöstä. Leffassa ei tuntunut punaista lankaa löytyvän mistään. Vuoden 2011 tapahtumien yön näytöksessä esitetty Bunny The Killer Thingin lyhytelokuvaversio tuntui hauskemmalta ja eheämmältä. Oli kuitenkin mukava nähdä paikan päällä Bunnyn tekijöitä elokuvan jälkeen järjestetyssä Q&A -tilaisuudessa. Halloween'15 oli katsojamääränsä puolesta jymymenestys, Bunny ja Texas myivät loppuun ja Hillsissäkin oli lähes 100 katsojaa! Jes, tästä on hyvä jatkaa!

Nähdään Dromessa taas 13-14.11.2015! Tykätkää Cinemadromesta facebookissa ja jakakaa tapahtumiamme!


Cinemadrome: Festivaalitraileri 2015 from Wacky Tie Films on Vimeo.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Cinemadromen syksyssä 2015 päästellään ulos höyryjä

On jälleen tullut Cinemadromen aika! Lauantaina 31.10 on Cinemadromen Halloween special, jolloin nähdään isolta kankaalta Tampereen elokuvateatteri Niagarassa kolme elokuvaa:

Bunny The Killer Thing (2015)
Joonas Makkosen ensimmäinen pitkä elokuva saa Tampereen ensi-iltansa Dromessa. Isokyrpäinen raiskaajapupu jahtaa pilluja talven kylmyydessä. Ehdottamasti high concept -idisten kärkeä! Paikan päällä ohjaaja ja elokuvan tekijöitä filmin jälkeisessä Q&A-tilaisuudessa.

http://cinemadrome.com/elokuva/The_Texas_Chain_Saw_Massacre
Kyllä! Se aito alkuperäinen "moottorisahamurhaja" jälleen valkokankaalla! Kyseessä on digitaalimössön asemesta alkuperäinen suomalainen 35mm filmikopio. Elokuva, joka vapautui suomen sensuurin pannasta vasta vuonna 1996, reilut 20 vuotta valmistumisensa jälkeen. Allerkirjoittanut näki kyseisen leffan ensimmäistä kertaa juurikin vuonna '96 ja juurikin Niagaran kankaalta. Ja aikoo nähdä sen viikon päästä uudestaan!

http://cinemadrome.com/elokuva/The_Hills_Have_Eyes
Muistonäytös edesmenneen Wes Cravenin kunniaksi! Suomessa kiellettyä hedelmää valkokankaan täydeltä 35 milliseltä filmiltä! 

Halloweenin jälkeen pari viikkoa myöhemmin, 13-14.11, on Cinemadromen syksyn päätapahtuma, viisivuotis festivaali, CINEMADROME LET OF SOME STEAM! Kyseisessä spektaakkelissa esitämme alkuperäisen FRIDAY THE 13TH:in perjantai 13. päivän kunniaksi. Kyseessä saattaa olla suomen valkokangas ensi-ilta kyseisestä elokuvasta!

Tampereen ennakkonäytöksessä löytyy myös Gaspar Noen uutuuselokuva, 3D nussintaa sisältävä LOVE. Raiskaajat puolestaan niitataan armotta elokuvassa A GUN FOR JENNIFER (1997). Äärimmäsitä pölhöyttä nähdään Christoper Leen tähdittämässä Jess Franco -elokuvassa VERENHIMOINEN DRACULA (1970).

Sokerina pohjalla ohjelmistosta löytyy Arnold Schwarzeneggerin suurin ja kaunein elokuva, COMMANDO (1985)! Tämänhän kaikki on takuulla jo nähnyt, mutta harvempi sitä on nähnyt isolta kankaalta. Nyt on siihen jälleen tilaisuus! 

Let off some STEAM!!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Telkkarihommia

Trash Videon Ville Lähde kävi jutustelemassa MoonTV:n uudessa leffa-aiheisessa puheohjelmassa HIKISET LEFFANÖRTIT kaikkea mukavaa! Ohjelmaa juontaa Rauli Ylitalo ja keskustelussa on mukana myös MoonTV aktiivi Karo von Rutenhjelm. Ensimmäisessä jaksossa puhutaan mistäpä muustakaan kuin ARNOLD SCHWARZENEGGERISTÄ!

http://moontv.fi/ohjelmat/elokuvat-ja-viihde/hikiset-leffanortit-osa-1 

Kuvernaattoriterminaattoriconanin lisäksi sarjan muita aiheita ovat:
  • Cannon Group
  • John Carpenter
  • Italialaiset post holocaust -leffat
Kannattaa siis nyt seurata MoonTV:tä!

Tässä yhteydessä kannattaa myös mainita toinen telkkariaiheinen Trash Video -juttu, nimittäin Villen ja Matin vuonna 2003 tekemä lyhyt ohjelmademo nimeltä FINDIE ACTION. Kyseinen ohjelma muistikuviemme mukaan kuvattiin TVTV:n (nykyinen SubTV) ohjelmakilpailuun, jossa etsittiin uusia ohjelmaideoita ja juontajakykyjä. 

Kyseinen demo-ohjelma oli pitkään luultu olevan ikuisesti hävinnyt, sillä ohjelman ainoaksi kopioksi luultu CD-ROM -levy otti ja räjähti (!) tietokoneen optiseen asemaan asetettaessa. Onneksi Matin arkistojen kätköistä löytyi pari viikkoa sitten uusi varakopio ja nyt kaikki maailman ihmiset pääsevät nauttimaan tästä ohjelmaraakileesta ja sen tuottamasta myötähäpeästä :)

  

tiistai 1. syyskuuta 2015

Elokuvien tekeminen

Elokuvan tekeminen on mielestäni hyvä harrastus. Se on monella tapaa jopa paras harrastus jota osaan kuvitella. Minkä muun harrastuksen parissa voit kehittää niin montaa eri taitoa ja käyttää rajattomasti mielikuvitustasi luodessasi jotain täysin omilla ehdollasi käytännössä ilman sääntöjä? Tähän kun lisää vielä vapauden valita kenen kanssa elokuviaan tekee niin sanoisin että soppa on valmis, jaettu ilo kun on yleensä tuplaten iloa.

Itse aloitin elokuvien tekemisen vanhemmilta lainatulla videokameralla muistaakseni vuonna 1991. Tuolloin, 11-12-vuotiaina, kuvasimme kaverini kotona slasher-tyylisiä elokuvia, joissa erään Hervantalaisen kerrostalon asukkaita listittiin vasaralla, puukolla, pölynimuriputkella ja yleensäkin kaikella mitä kaapeista löytyi. Emme työstäneet elokuviamme salaa vaan näytimme auliisti ja ylpeänä vanhemmillemme tekeleitämme ja saimme niistä rakentavaa ja positiivista palautetta. Tuohon maailman aikaan pojat saivat olla poikia ilman, että heitä vietiin koulupsykologeille yms.

Elokuvien teko jatkui ja jotta mielenkiintomme pysyi vireänä oli elokuvien tekemisen tarjottava jatkuvasti haastetta. Aloimme siis kirjoittaa käsikirjoituksia, piirtää jopa hiukan kuvakäsikirjoituksia ja etsiä uudenlaisia kuvauspaikkoja. Myös tekijäporukkamme laajeni kun luokkakaverit ja muut lähitienoon varhaisteinit halusivat tulla mukaan koittamaan miltä tuntuisi esiintyä kameran edessä (puukko selässä ja mustaherukkamehua suussa).

http://static.b-movietube.com/trashvideo/blog/Gorehound_01.jpg
Gorehoundin kotivideopalsta vuodelta 1998.

Vuosien mittaan saimme hiukan nimeä, mutta olimme vain yksi harvoista tiedossa olevista elokuvaajaryhmistä. 90-luvulla harrastelijaelokuvaajat työstivät teoksiaan enimmäkseen itselleen levityskanavien puuttuessa lähes täysin. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä, lukioikäisinä, työstimme ryhmällemme ensimmäiset nettisivut joissa oli muutama pikkukuva ja esittelystä elokuvistamme. Tätä ennen ainoastaan kavereilla ja harvoilla Gorehoundin kotivideopalstan arvosteluita lukeneella oli ollut mahdollisuus saada tietoa ja tilata oma vhs-kopionsa elokuvistamme. Nyt tietoa jaettiin koko maailman yhdistävälle tietoverkolle. 

Kuvakäsikirjoitus vuodelta 2001.
Katso TÄSTÄ kyseinen kohtaus kuvattuna.


Leffojen tekeminen jatkui edelleen. Armeija ja opiskelu toisella paikkakunnalla olivat vain hidasteita, kuvauksia ja muutenkin tuotantoja piti alkaa suunnitella tarkemmin, että kuvauspäivän koittaessa saatiin mahdollisimman paljon tehtyä. Tähän mennessä ainoat elokuviimme sijoitetut rahat olivat koostuneet ajoittaisista bensa-, kasetti- ja kaljakuluista. Ensimmäinen digitaalivideokameramme ostettiin erittäin edullisesti bensa-aseman parkkipaikalla myyjältä, jolta emme sen enempää kyselleet kuittia tai sitä mitä kautta kamera oli hänen käsiinsä päätynyt. Reikä kameran pohjassa korjaantui teipillä ja omantunnon kolkutukset lupasin itselleni korjata tekemällä kameralla jotain todella mahtavaa. Loikkasimme siis digiaikaan kuin varkain.

http://static.b-movietube.com/trashvideo/blog/hervantalaiset_vhs.jpg
Kyllästyimme nauhoittamaan vanhojen vhs-nauhojen päälle
teoksiamme ja vuonna 2003 päätimme tilata valmiiksi monistetut nauhat.

Elokuvaprojektimme kävivät kunnianhimoisemmiksi ja vaativammiksi, joten piti opetella parempaa projektinhallintaa, luovia tapoja saada mahdollisimman pienellä rahalla hyvää jälkeä ja tietysti kehittää elokuvien sisältöä ammattimaisempaan suuntaan. Järkeä tai draaman lakeja emme lähteneet tietoisesti hakemaan vaan pääosassa oli viihdyttävyys. Miten saada 20min elokuva kiinnostamaan alusta loppuun? Entä 40 min tai 90min? Kokeilemalla oppii ja me kokeilimme vaikka mitä.

Projektien vaihtuessa vaihtui myös tekijäporukkamme. Alkuperäisistä ala-asteen luokkakavereista muutama on pysynyt jatkuvasti mukana enemmän tai vähemmän aktiivisena. Vuonna 2008 kahden vuoden intensiivisen kuvaamisen ja jälkituotannon jälkeen valmistunut kokonainen tv-sarjan tuotantokausi hyödynsi kaikkien ryhmämme jäsenten aiemmissa projekteissa (ja muualla elämässä) opittuja taitoja ja sen päälle pakotti meidät vapaaehtoiset harrastajat ensimmäistä kertaa astumaan reippaasti ulos omalta mukavuusalueelta ja opiskelemaan tv-maailman sääntöjä ja tapoja. Jälkeenpäin ajateltuna muuta kuin suoraan kuvauksiin liittyvää tekemistä oli ehkä liikaa, tekijöitä liian vähän ja tekijöiden motivointi ontui. Vaikka sarjamme ei suuren yleisön eteen päässyt, eikä käteen jäänyt muuta kuin kokemusta ja melkein 7 tuntia leikattua materiaalia en näe syytä katua tätäkään kokeilua.

Karonkka v.2008 mikäs sen hienompaa kuin juhlia pitkien
kuvausten päätteeksi koko tuotantoryhmän kesken!

Viime vuosina töiden, perheiden ja vastuun lisääntyessä ryhmämme jäsenten harrastamiselle varattu aika on ollut entistä harvemmassa. Tajusimme että muillakin ryhmillä on samanlaisia haasteita elokuvien tekemisessä ja päätimme yhdistää voimiamme. 2010-2014 tuotimme parin samanhenkisen ryhmän kanssa kolme lyhytelokuvaa, joissa panostimme ennakkosuunnitteluun, tehokkaisiin kuvauspäiviin ja huolelliseen jälkityöstöön. Tämänlainen työskentelytapa olikin erittäin toimiva, kuvauspaikoilla kukki huumori ja jopa aina-niin-paskamainen jälkituotanto saatiin toteutettua ilman suurempia kompromisseja.

Nyt vuonna 2015, yli vuoden elokuvallisen hiljaiselon jälkeen alkaa mieli taas harhailla yhä enemmän mahdollisiin elokuvaideoihin ja silmät tarkkailla uusia maisemia mahdollisina kuvauspaikkoina. Ideoita on, kokemusta on, intoa on, kalustoa on, mutta eräs tärkeä elementti on vuosi vuodelta harvemmassa: muut innostuneet tekijät. Vasaroita ja ruuvimeisseleitä saa kaupasta ja niillä hoituu täsmähommat kuten ruuvien ja naulojen käsittely, mutta innostuneet tekijät voivat haastaa omat ideasi, tarjota uusia, ehdottaa muutoksia tai muuten syventää elokuvan tarinaa, kerrontaa tai vaikka pelkästään kuvauspaikkakokemusta. Painotan tässä hiukan sanaa “innostunut”, sillä vähemmän innostunut tekijä voi toimia kuten vasara ja hoitaa hommansa, mutta mielestäni tällainen toiminta kuulostaa enemmän väärällä alalla työskentelevän duunarin touhulta kuin harrastuksensa parissa häärivältä elokuvaajalta.

Elokuvaa tehdessä tarvitaan monenlaista osaamista, motivaatiota oppia uutta ja pitkäjänteisyyttä. Kenenkään yhden ihmisen ei tarvitse kaikkea osata (vaikka ei siitä haittaakaan ole) mutta esim ihmistä joka haluaa vain näytellä on haastavaa hyödyntää projektissa, jonka tuotantoon osallistuu kokonaisuudessaan vaikka 6 ihmistä. Muiden työmäärä kasvaa ja jos työmäärä kasvaa (vaikka kuinka tykkäisinkin tehdä useita hommia) niin pikkuhiljaa kaikki tekeminen kärsii kun ei ole aikaa perehtyä mihinkään huolella. Jos taas tekeminen kärsii niin se näkyy helposti laadussa ja jos laatu on huonoa niin se syö motivaatiota. Ainakin jos tietää että on 10 vuotta sitten tehnyt jo parempaa.

Innostunut tekijäporukka, joilla on kaikilla (no ok, suurimmalla osalla) suhteessa suunnilleen samanlainen vastuu ovat nähdäkseni paras tapa toteuttaa projekti, ainakin harrastuselokuvaprojekti. Muiden ahertaminen motivoi itseä tekemään paremmin oman osuutensa ja yhteistyöllä syntyneestä upeasta lopputuloksesta riemuitseminen koko tuotantoporukan kesken on priceless. Ilman porukkaa ympärillä voisin kai tehdä vaikka musiikkivideoita (joita olenkin muutamia tehnyt), mutta vaikka kuinka kuvakerrontaan saisi vapaat kädet on musiikki yleensä jonkun muun ja se rajoittaa pidemmän päälle omaa luovuutta.

Tässäpä eräs tajunnanvirta-musavideo, joka tuotti aikoinaan tekemisen iloa pariksi päiväksi.

Harrastamisessa on se hieno puoli että sitä ei ole pakko tehdä. Voi myös itse mitoittaa itselleen sopivan määrän harrastusta ja pysyä oman mukavuus- ja osaamisalueen puitteissa jos niin haluaa. Toisaalta pitkään jotain tiettyä lajia/touhua harrastaneen kokemus ja osaaminen ovat luultavasti kasvaneet niin, ettei aivan aloittelijatason tekeminen tarjoa motivaatiota ylläpitävää haastetta. Näin ainakin itselläni. Tahdon aina tehdä asioita paremmin kuin edellisellä kerralla tai ainakin erilailla oppiakseni näin uusia työtapoja. Olen myös valmis kokeilemaan hullujakin ideoita sillä niiden kautta usein onnistuu katsomaan asioita erilaisesta perspektiivistä ja löytämään asioiden ytimen, sen olennaisimman sisällön.

Tahtoisin siis tehdä taas elokuvan.

Tahtoisin suunnitella, kirjoittaa, piirrellä, säveltää, kuvata, leikata, valaista, äänittää, lavastaa, näytellä, ohjata, tuottaa, tehdä efektejä ja grafiikkaa, markkinoida, järjestää ensi-illan ja kaupata valmista elokuvaa kiinnostuneille, mutta ehkä kuitenkin mielummin valitsisin näistä vain muutaman ja luottaisin muut osa-alueet muille kiinnostuneille ja motivoituneille. Ehkä korjaan aiempaa lausuntoani:

Tahtoisin siis tehdä taas elokuvan porukalla.

Haluatko sinä?

Ehkä teemme elokuvan yhdessä?!

Kutsumme nyt kaikki kiinnostuneet osallistumaan Trash Videon toimintaan. Homma toimii niin, että lähetät meille uuden osallistu-kaavakkeen kautta yhteystietosi sekä muuta asiaankuuluvaa infoa kiinnostuksistasi ja taidoistasi. Kun uuden projektin käynnistäminen tulee ajankohtaiseksi otamme yhteyttä ehkä juuri sinuun ja saat mahdollisuuden päästä toteuttamaan itseäsi ja jakamaan elokuvantekemisen ilot, haasteet ja vastuut.

Kiitos mielenkiinnostasi,

T: Matti K.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Viipaleita vuosien varrelta


Kannibaalisegmentti elokuvasta Kauhujen kämppä (1995)

Tässä onkin projekti mikä on pitänyt aloittaa jo vähän aikaa sitten. Nimittäin lyhyiden youtube-klippien tekeminen Trash Videon vanhasta tuotannosta! Ideana on poimia Trash-tuotannon hauskimmat, typerimmät ja mielenvikaisimmat hetket omiin pikku videopätkiinsä, niin että  kolibrin keskittymiskyvyllä varustetun perus youtube-kuluttajankin on niitä helppo lähestyä.

Extreme muthafuckas, eli Extreme duudson -parodia elokuvasta vinokäyrä (2003) 

Niille jotka miettivät että Trash Videon jätkät ovat alkaneet släkkereiksi ja kierrättävät uudelleen vanhaa kamaansa, voin vastata että osittain olette oikeassa. Työ sun muut perhekiireet näivettävät leffantekomoraalia ja aikatauluja on vuosi vuodelta hankalampaa saada soviteltua. Muutamaa lupaavaa ideaa ollaan silti tässä pyöritelty eli kyllä varmasti uutta kamaa tänne saadaan vielä tämän vuoden puolella!

Seuraa tästä linkistä Trash Video Clips'n Slices -soittolistaa ja jaa!

torstai 26. helmikuuta 2015

Laatuleffakerho: GYMKATA (1985)

Laatuleffa-kerholaisilla oli tällä kertaa ilo ja kunnia tutustua voimistelun ihmeelliseen maailmaan! Screeniltä katseltiin Robert Clousen ohjaama Gymkata vuodelta 1985.

Jo elokuvan lähtökohta on absurdi; Pentagon on nakittanut voimistelijanuorukaisen matkaamaan vuoristovaltio Parmistaniin ja ottamaan osaa kilpailuun nimeltä The Game, jossa hävijästä tehdään sylttyä, mutta voittaja saa toivoa Parmistanin kunkulta yhden toivomuksen mitä tahansa. Yhdysvaltain ulkoministeriön toivomuksena on, että Parmistan sallisi amerikkalaisen ohjuspuolustustukikohdan rakentamisen vuoristoon, koska se nyt vain sattuu olemaan paras paikka ikinä ja invaasio on "out of style" -kuten Pentagonin mies sen toteaa.

Tässäpä onkin täysin riittävästi matskua 90 minuuttiselle kujajuoksulle halki (Jugoslavialaisten) maaseutujen, kylien ja vuoristojen.

Leffantekijöiden aikeissa oli ilmeisesti tehdä Bruce Leet ja nostaa tämä erikoinen voimistelua ja kamppailulajeja yhdistelevä taistelulaji ihmisten suosioon ja tehdä debyyttiroolinsa tekevästä Kurt Thomasista maailmanluokan tähti, mutta eihän siitä mitään tullut. Kurt Thomas on hulvattoman karismaton ja kaikkia päätä lyhyempi "toimintasankari" eikä voimistelu ole cool taistelulaji, vaikkakin näppärästi Kurt volttejaan sun muita piruettejensä heitteleekin. Itseasiassa niin näppärästi, että välillä vastustajat kaatuvat maahan ilman että Kurt hipaisisikaan heitä!

Vauhdikkaan roskapläyksen ehdoton kohokohta on loppupuoliskon Village of the Damned -jakso, jossa Kurt pakenee mielipuolia Parmistanilaisessa aavekylässä. Tässä jaksossa on aidosti oikeata eurokauhutunnelmaa ja filmin parhaat spaltter-jaksot, mutta oudosti tämä kohtaus kestää leffaan pituuteen suhteutettuna todella kauan.

Laatufilmikerho suosittelee lämpimästi, tästä saa hyvät naurut **** 


perjantai 13. helmikuuta 2015

Cinemadromen ohjelmistotärppejä kevät 2015

Jo viiden vuoden kunnioitettavaan ikään tänä vuonna kasvava elokuvafestivaali Cinemadrome järjestetään taas seuraavan kerran perjantai-lauantai-iltoina 24-25. huhtikuuta tutussa paikassa, elokuvateatteri Niagarassa, Tampereen Kehräsaaressa. Juhlavasti nimetty festivaali Cinemadrome 10 From Outer Space sisältää tuttuun tyyliin vähintään kuusi elokuvaa, joista kaksi voimme tässä vaiheessa paljastaa:

PLAN 9 FROM OUTER SPACE (1959)


Ed Woodin surkuhupaisan elokuvauran pääteos, leffa joka usein leimataan maailman huonoimmaksi elokuvaksi, esitetään Cinemadromessa kirkkaana DCP-projektiona. Eikä kyseessä todellakaan ole maailman huonoin leffa!


NEKROMANTIK 2 (1991)


Syksyn 2014 Cinemadrome Goes to Hellissä suuren suosion saavuttanut NEKromantik-VHS esitys saa vähintäänkin yhtä sokeeraavaa jatkoa Jörg Buttgereitin tinkimättömässä jatko-osassa.

Niille jotka eivät tiedä mikä on Cinemadrome: Kyseessä on Tampereen tiukin kauhu- roska- ja väkivaltaelokuviin keskittynyt elokuvafestivaali, jonka järjestää Pirkanmaan elokuvakeskus yhteistyössä Trash Videon kanssa. Festivaaleilla on nähty mm. klassikkoja Lucio Fulcilta (Zombie, House By the Cemetary), John Carpenterilta (Halloween), George A. Romerolta (Night of the Living Dead) vain muutamia mainitakseni. Cinemadrome on esittänyt historiansa aikana elokuvia reilulle viidelle tuhannelle katsojalle 88 eri näytöksessä. Lue lisätietoja Cinemadromen sivuilta. 

torstai 15. tammikuuta 2015

Valkokankaalta Taken 3

Käytiin Matsin kanssa katsomassa Taken 3 Discshopin järjestämässä ennakkonäytöksessä Tampereen Plevnassa. Seuraavassa muutamia ajatuksia elokuvasta:

Tämä Liam Neesonin esittämä Taken-äijä on hyvin samankaltainen hahmo kuin 24:n Jack Bauer; EX-CIA:n mustaoperaatio navy seal mitä lie, erittäin kova tappelemaan ja tietää aseista ja tekniikasta aivan kaiken. High Tech Batcave tukikohtanaan hän tekee tappavia täsmäiskujaan vihollisiaan vastaan Dark Knight -tyylisen musiikin soidessa taustalla. Hänellä on lain silmissä loputon oikeus tuhota, tappaa, hakata ja kiduttaa, niin kauan kuin hän on omasta mielestään oikeutettu siihen.

Ja hän on! Siitä viis, vaikka kymmenet sivulliset palavat räjähtävään kerrostaloon tai ainakin viisikymmentä sivullista kuolee tai loukkaantuu miehen aiheuttamassa moottoritien ketjukolarissa. Hän on oikeassa ja poliisit päästävät hänet n. 50 murhaa vuorokauden sisällä tehneenä vain pienen juttelun jälkeen menemään.

Tämä kaikki olisi varsin ok toimintahömppäelokuvan kontekstissa. Harmi vain että toimintakohtaukset on kuvattu niin vitun epäselvästi lähikuvina ja shakycamina ja ne on leikattu sellaiseksi silpuksi, että tekee mieli katsoa kankaalta pois kun action alkaa. Lisäksi elokuva maistuu vahvasti eltaantuneelle PG-13 vesitykselle. Ampumakohtauksissa ei verestä ole tietoakaan. Lyöntien ääniefekteissä on selkeästi laitettu jäitä hattuun eikä iskut kuulosta sille, että ne sattuisivat. Kaiken huipuksi ainakin yhdessä kohtaa sana "fuck" oli selkeästi ylidubattu "screw"ksi. Varmaankin blu ray:lle tulee sitten ultimate extreme unrated edition tms, mutta enpä vaivautuisi elokuvan pariin sittenkään. Jos jotain positiivista pitäisi sanoa niin Liam Neeson on edelleen uskottava kovis

**