Juhlajätkät verkkokaupan lopetus ja kreizit videovuodet

Vuodesta 2008 lähtien toiminnassa ollut juhlajatkat.tv / partyboys.tv domain erääntyy maksettavaksi servereineen jälleen vuodenvaihteessa. Trash Videon jäppiset ovat päättäneet että domainia ei enää jatketa, joten juhlajatkat.tv sivusto siirtyy ajasta ikuisuuteen tammikuussa 2016. Juhlajätkiä kyllä näkee vielä senkin jälkeen netissä, ainoastaan domain muuttuu meille kätevämpään juhlajatkat.trashvideo.fi osoitteeseen. Lopullisen loppunsa kokee kuitenkin Trash Videon verkkokauppa, joka sijaitsee juhlajatkat.tv:ssä. Olemme katsoneet turhaksi siirtää tai rakentaa verkkokauppaa uudestaan Trash Videon sivuille, koska tilausmäärät ovat yksinkertaisesti liian pieniä, jotta sitä ei kannata edes harrastusmielessä tehdä. Näin sulkeutuu yksi pala suomalaista harrastevideohistoriikkiä, joten tässä välissä on hyvä hetki avata hieman Trash Videon leffa"bisnestä" vuosilta 1996-2016.

Vuonna 1996 valmistui kaksi kyrvänkovaa Trash Video -elokuvaa Avaruuden teurastajat ja Kovat Jätkät. Silloin keksimme nauhoittaa nämä kaksi elokuvaa ja edellisen vuoden Verirahat samalle kolmen tunnin VHS-nauhalle ja myydä kasettia halukkaille koulukavereillemme. Niille muutamalle. Tällä kädestä käteen -tekniikalla levitettiin myös Kovat Jätkät 2, Hervanta Homicide, Hervanta Homicide  2000 ja Loukku sekä Murhapukki -kasettejamme ja Trashin maine kasvoi pikkuhiljaa verenjanoisen roskaleffayleisön keskuudessa. Tällä tavoin saimme muutamia satoja markkoja kassaan ja näin pystyimme ostamaan tyhjiä videokasetteja videokameraamme ja mustaherukkamehua ilmaan roiskumaan!

Antti Oletko kyllästynyt vanhoihin elokuviin -mainoksessa (1996)

Vuonna 2013 avattiin uudistunut Trashvideo.org saittimme, joka piti sisällään myös verkkokauppa ominaisuuden. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia leffojen levittämiseen, koska nyt Trash Videoista kiinnostunut tyyppi pystyi helposti näkemään saatavilla olevat VHS-filmit ja niiden hinnan ja tehdä automatisoidusti videotilauksen, jonka me Trash Videolla sitten pakkasimme ja kiikutimme kiltisti postiin. 

Trashvideo.org:n verkkokauppa vuonna 2004

VHS-kopioiden valmistaminen oli kaikkea muuta kuin herkkua. Koska kotelolla varustettuja tyhjiä 90 minuutin nauhoja ei varsinaisesti löytynyt ihan joka kaupan hyllyltä, harrastimme eräänlaista VHS kasettien kierrätystä. Homma toimi niin, että hamstrasimme kirpputoreilta tai esimerkiksi Tampereen elokuva-aitasta n. 10 markan VHS-leffoja, joiden päälle nauhoitettiin omaa tuotantoamme. Kasetin alkupeäinen tarra revitiin irti ja oma tarra liimattiin päälle. Kansipaperi korvattiin tietysti omalla. Muistan katkerasti sessioita, joissa revimme sormet verestäen sitkeitä kasettitarroja pois netanttilasta tilatuista Ally McBeal -kaseteista. Muistaakseni tilasimme kyseistä herkkua 40 kappaletta hintaan 9mk/kpl samoin kuin Konttorirottia.  

Oma ongelmansa oli myös nauhojen kunto, jota ei ikinä voinut tietää ennalta ja sen tarkastamiseen olisi kulunut tuhottomasti aikaa. Kuvitelkaa kuinka paljon vituttaa, kun on nauhoittanut puolentoistatunnin ajan videota toiselta nauhurilta toiselle ja sen jälkeen tarkastaa lopputuloksen, vain huomatakseen että kasetille on tallentunut vain suttuista lumisadepaskaa! Eikä nauhojen saatavuuskaan aina ollut taattua: 1990-luvun loppupuolella 10 markan leffat alkoivat olemaan harvinaista herkkua. Kaunis kiitos kuuluu Elokuva-aitan symppikselle Heikki Kauppilalle, joka tuki toimintaamme keräämällä kympin leffoja syrjään meitä varten ja monesti antoi näitä ilmaiseksikin (mm. kassillinen homopornoa meni hyötykäyttöön). Jos jollakulla näitä kotikutoisia Trash Videon alkuaikojen VHS-virityksiä on tallessa, kannattaa katsoa ohjelman loppuun. Sieltä saattaa löytyä päälle vedettyä edellistä elokuvaa, ehkä juuri sinun Trash -leffan perästä löytyy homopornoa!  

VHS-kausi huipentui Mies Hervannasta elokuvan VHS-julkaisuun vuonna 2013, jolloin monistimme virallisessa monistamossa 300 kappaletta kyseistä leffaa. Monistaminen ei ollut ilmaista lystiä (en millään muista mitä maksoivat), mutta säästyimme isolta vaivalta teetättämällä kasetit monistamossa!

Tältä näyttää 300 kappaletta uunituoretta Mies Hervannasta -VHS nauhaa

Mies Hervannasta kasetin monistuksen aikaan oli DVD:n valtakausi jo alkanut. DVD:n alkupään ongelma indieleffantekijän näkökulmasta oli DVD-aihioiden korkea hinta ja polttavien DVD-asemien toimintavarmuus. Vuonna 2004 aika oli kuitenkin kypsä ja silloin julkaisimme ensimmäisen DVD-levymme, Juhlajätkät -sikailu DVD:n, joka piti sisällään kaikki viisi juhliksen protojaksoa ja sikana extraa. 

Trash Videon yhdeksästä DVD-julkaisusta kolme oli prässättyjä, eli tehtaassa monistettuja levyjä. Muut poltettiin kotona. Juhlajätkät Season 1 tupla DVD:stä teetätimme peräti 1000 kopiota, Mies Hervannasta DVD:tä monistettiin 400 ja Nato Hervantaa 300 kappaletta (ellen väärin muista).

Nato Hervanta dvd-mainos vuodelta 2009

DVD-formaattiin siirtyminen oli huikea loikka eteenpäin indie-leffojen levittämisessä. Ensinnäkin kuvanlaatu oli huikeasti parempi, laatu monistaessa ei huonontunut, DVD levyt olivat nopeampia ja halvempia sekä helpompia kopioida kotitekoisesti. DVD:ihin sai tehtyä hienoja menuja ja lisättyä extroja kuten dokumentteja ja kommenttiraitoja. Sokerina pohjalla oli myös se, että DVD:t olivat kevyempiä ja näin niitä sai lähetettyä helpommin ja halvemmin postitse. Suomen postilaitos on myös ollut yksi haaste leffakaupan pyörittämisessä. Jatkuvasti nousevat postikulut ja pakkausrajojen kiristyminen on aiheuttanut meille (ja taatusti muille saman asian kanssa painiville ihmisille) reippaasti harmaita hiuksia. Nykyään yhden VHS-kasetin lähittäminen postitse maksaisi jo niin paljon että se olisi enemmän kuin mitä me aikanaan pyysimme per nauha. Hyvä suomi!

DVD-myynti sujui 2005-2010 vuosina ihan semi ok. Myynneillä pystyimme rahoittamaan leffaprojektejamme ja sillon tällön tarjoamaan kuvausryhmän edustajille muutamat karonkkabisset. Tässä kohtaa haluan painottaa että missään tapauksessa toiminta ei ole ollut rahallisesti kannattavaa tai työhön nähden missään nimessä järkevää liiketoimintaa. Mutta harrastuksena leffan teko on mitä mahtavinta puuhaa!

2000-vuosikymmenen puolestavälistä alkoi kenttä muuttua merkittävästi. Googlen ostaessa Youtube-videopalvelun, alkoi Findie-skenessä murros, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Youtuben (ja vastaavien videopalvelujen) myötä oli mahdollista levittää nopeasti ja tehokkaasti elokuvaansa kansainvälisesti netin yli. Katsoja pystyi nyt katsomaan leffan suoraan selainikkunasta eikä pitkiä tiedostonlataus-sessioita tai kodekkien asenteluhelvettiä tarvinnut enää käydä läpi. 

Youtuben ja muiden suoratoistopalvelujen vaikutus näkyy luonnollisesti myös DVD ja Blu-Ray myynnin laskuna. Alan isot toimijat ovat selvästi vähentäneet katalogiaan koko 2010-luvun ja enää on turha odottaa pohjoismaisia julkaisuja extroineen marginaalileffoista. Leffojen keräily on muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi ja peruskatsoja katsoo nyt viihteensä Netflixistä tai Yle Areenalta tai ties mistä suoratoistopalveluista. Kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole kritisoida suoratoistoja ja pillittää menneiden aikojen perään. Ei. Ajat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Hyvä niin. On vain itse pysyttävä perässä.

Juuri tämän takia siis ajamme alas Juhlajätkät verkkokaupan. Hyvinhän se on palvellut: tietokannoista laskin että alkuperäisessä Trash Video -kaupassa oli yhteensä 506 tilausta n. viiden vuoden ajalta ja Juhlajätkät -kaupassa oli 571 tilausta n. seitsemältä vuodelta (vain 250 tilausta tällä vuosikummenellä). Eli yhteensä 1076 tilausta käsitelty about 12 vuoden aikana. Nappikauppaa kyllä, mutta se on auttanut Trash Videon rahoittamaan elokuvansa. 

Kaikki leffamme on katsottavissa youtubessa. Huono puoli siinä on että rahaa sieltä on vaikea saada uusia projekteja varten. Uskon vahvasti että yhteisörahoitus tulee olemaan järkevin tapa rahoittaa indie-leffoja Suomessakin. Yhteisörahoituksen konseptin pitää vain kunnolla rantautua maahamme.

Lopuksi kiitos kaikille leffojamme tilanneille ja meitä tukeneille ihmisille! Vuonna 2016 on tiedossa lukuisia uusia kujeita!

Juhlajätkät verkkokaupasta sai aina sitä mitä tilasi!