Juhlajätkät verkkokaupan lopetus ja kreizit videovuodet

Vuodesta 2008 lähtien toiminnassa ollut juhlajatkat.tv / partyboys.tv domain erääntyy maksettavaksi servereineen jälleen vuodenvaihteessa. Trash Videon jäppiset ovat päättäneet että domainia ei enää jatketa, joten juhlajatkat.tv sivusto siirtyy ajasta ikuisuuteen tammikuussa 2016. Juhlajätkiä kyllä näkee vielä senkin jälkeen netissä, ainoastaan domain muuttuu meille kätevämpään juhlajatkat.trashvideo.fi osoitteeseen. Lopullisen loppunsa kokee kuitenkin Trash Videon verkkokauppa, joka sijaitsee juhlajatkat.tv:ssä. Olemme katsoneet turhaksi siirtää tai rakentaa verkkokauppaa uudestaan Trash Videon sivuille, koska tilausmäärät ovat yksinkertaisesti liian pieniä, jotta sitä ei kannata edes harrastusmielessä tehdä. Näin sulkeutuu yksi pala suomalaista harrastevideohistoriikkiä, joten tässä välissä on hyvä hetki avata hieman Trash Videon leffa"bisnestä" vuosilta 1996-2016.

Vuonna 1996 valmistui kaksi kyrvänkovaa Trash Video -elokuvaa Avaruuden teurastajat ja Kovat Jätkät. Silloin keksimme nauhoittaa nämä kaksi elokuvaa ja edellisen vuoden Verirahat samalle kolmen tunnin VHS-nauhalle ja myydä kasettia halukkaille koulukavereillemme. Niille muutamalle. Tällä kädestä käteen -tekniikalla levitettiin myös Kovat Jätkät 2, Hervanta Homicide, Hervanta Homicide  2000 ja Loukku sekä Murhapukki -kasettejamme ja Trashin maine kasvoi pikkuhiljaa verenjanoisen roskaleffayleisön keskuudessa. Tällä tavoin saimme muutamia satoja markkoja kassaan ja näin pystyimme ostamaan tyhjiä videokasetteja videokameraamme ja mustaherukkamehua ilmaan roiskumaan!

Antti Oletko kyllästynyt vanhoihin elokuviin -mainoksessa (1996)

Vuonna 2013 avattiin uudistunut Trashvideo.org saittimme, joka piti sisällään myös verkkokauppa ominaisuuden. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia leffojen levittämiseen, koska nyt Trash Videoista kiinnostunut tyyppi pystyi helposti näkemään saatavilla olevat VHS-filmit ja niiden hinnan ja tehdä automatisoidusti videotilauksen, jonka me Trash Videolla sitten pakkasimme ja kiikutimme kiltisti postiin. 

Trashvideo.org:n verkkokauppa vuonna 2004

VHS-kopioiden valmistaminen oli kaikkea muuta kuin herkkua. Koska kotelolla varustettuja tyhjiä 90 minuutin nauhoja ei varsinaisesti löytynyt ihan joka kaupan hyllyltä, harrastimme eräänlaista VHS kasettien kierrätystä. Homma toimi niin, että hamstrasimme kirpputoreilta tai esimerkiksi Tampereen elokuva-aitasta n. 10 markan VHS-leffoja, joiden päälle nauhoitettiin omaa tuotantoamme. Kasetin alkupeäinen tarra revitiin irti ja oma tarra liimattiin päälle. Kansipaperi korvattiin tietysti omalla. Muistan katkerasti sessioita, joissa revimme sormet verestäen sitkeitä kasettitarroja pois netanttilasta tilatuista Ally McBeal -kaseteista. Muistaakseni tilasimme kyseistä herkkua 40 kappaletta hintaan 9mk/kpl samoin kuin Konttorirottia.  

Oma ongelmansa oli myös nauhojen kunto, jota ei ikinä voinut tietää ennalta ja sen tarkastamiseen olisi kulunut tuhottomasti aikaa. Kuvitelkaa kuinka paljon vituttaa, kun on nauhoittanut puolentoistatunnin ajan videota toiselta nauhurilta toiselle ja sen jälkeen tarkastaa lopputuloksen, vain huomatakseen että kasetille on tallentunut vain suttuista lumisadepaskaa! Eikä nauhojen saatavuuskaan aina ollut taattua: 1990-luvun loppupuolella 10 markan leffat alkoivat olemaan harvinaista herkkua. Kaunis kiitos kuuluu Elokuva-aitan symppikselle Heikki Kauppilalle, joka tuki toimintaamme keräämällä kympin leffoja syrjään meitä varten ja monesti antoi näitä ilmaiseksikin (mm. kassillinen homopornoa meni hyötykäyttöön). Jos jollakulla näitä kotikutoisia Trash Videon alkuaikojen VHS-virityksiä on tallessa, kannattaa katsoa ohjelman loppuun. Sieltä saattaa löytyä päälle vedettyä edellistä elokuvaa, ehkä juuri sinun Trash -leffan perästä löytyy homopornoa!  

VHS-kausi huipentui Mies Hervannasta elokuvan VHS-julkaisuun vuonna 2013, jolloin monistimme virallisessa monistamossa 300 kappaletta kyseistä leffaa. Monistaminen ei ollut ilmaista lystiä (en millään muista mitä maksoivat), mutta säästyimme isolta vaivalta teetättämällä kasetit monistamossa!

Tältä näyttää 300 kappaletta uunituoretta Mies Hervannasta -VHS nauhaa

Mies Hervannasta kasetin monistuksen aikaan oli DVD:n valtakausi jo alkanut. DVD:n alkupään ongelma indieleffantekijän näkökulmasta oli DVD-aihioiden korkea hinta ja polttavien DVD-asemien toimintavarmuus. Vuonna 2004 aika oli kuitenkin kypsä ja silloin julkaisimme ensimmäisen DVD-levymme, Juhlajätkät -sikailu DVD:n, joka piti sisällään kaikki viisi juhliksen protojaksoa ja sikana extraa. 

Trash Videon yhdeksästä DVD-julkaisusta kolme oli prässättyjä, eli tehtaassa monistettuja levyjä. Muut poltettiin kotona. Juhlajätkät Season 1 tupla DVD:stä teetätimme peräti 1000 kopiota, Mies Hervannasta DVD:tä monistettiin 400 ja Nato Hervantaa 300 kappaletta (ellen väärin muista).

Nato Hervanta dvd-mainos vuodelta 2009

DVD-formaattiin siirtyminen oli huikea loikka eteenpäin indie-leffojen levittämisessä. Ensinnäkin kuvanlaatu oli huikeasti parempi, laatu monistaessa ei huonontunut, DVD levyt olivat nopeampia ja halvempia sekä helpompia kopioida kotitekoisesti. DVD:ihin sai tehtyä hienoja menuja ja lisättyä extroja kuten dokumentteja ja kommenttiraitoja. Sokerina pohjalla oli myös se, että DVD:t olivat kevyempiä ja näin niitä sai lähetettyä helpommin ja halvemmin postitse. Suomen postilaitos on myös ollut yksi haaste leffakaupan pyörittämisessä. Jatkuvasti nousevat postikulut ja pakkausrajojen kiristyminen on aiheuttanut meille (ja taatusti muille saman asian kanssa painiville ihmisille) reippaasti harmaita hiuksia. Nykyään yhden VHS-kasetin lähittäminen postitse maksaisi jo niin paljon että se olisi enemmän kuin mitä me aikanaan pyysimme per nauha. Hyvä suomi!

DVD-myynti sujui 2005-2010 vuosina ihan semi ok. Myynneillä pystyimme rahoittamaan leffaprojektejamme ja sillon tällön tarjoamaan kuvausryhmän edustajille muutamat karonkkabisset. Tässä kohtaa haluan painottaa että missään tapauksessa toiminta ei ole ollut rahallisesti kannattavaa tai työhön nähden missään nimessä järkevää liiketoimintaa. Mutta harrastuksena leffan teko on mitä mahtavinta puuhaa!

2000-vuosikymmenen puolestavälistä alkoi kenttä muuttua merkittävästi. Googlen ostaessa Youtube-videopalvelun, alkoi Findie-skenessä murros, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Youtuben (ja vastaavien videopalvelujen) myötä oli mahdollista levittää nopeasti ja tehokkaasti elokuvaansa kansainvälisesti netin yli. Katsoja pystyi nyt katsomaan leffan suoraan selainikkunasta eikä pitkiä tiedostonlataus-sessioita tai kodekkien asenteluhelvettiä tarvinnut enää käydä läpi. 

Youtuben ja muiden suoratoistopalvelujen vaikutus näkyy luonnollisesti myös DVD ja Blu-Ray myynnin laskuna. Alan isot toimijat ovat selvästi vähentäneet katalogiaan koko 2010-luvun ja enää on turha odottaa pohjoismaisia julkaisuja extroineen marginaalileffoista. Leffojen keräily on muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi ja peruskatsoja katsoo nyt viihteensä Netflixistä tai Yle Areenalta tai ties mistä suoratoistopalveluista. Kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole kritisoida suoratoistoja ja pillittää menneiden aikojen perään. Ei. Ajat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Hyvä niin. On vain itse pysyttävä perässä.

Juuri tämän takia siis ajamme alas Juhlajätkät verkkokaupan. Hyvinhän se on palvellut: tietokannoista laskin että alkuperäisessä Trash Video -kaupassa oli yhteensä 506 tilausta n. viiden vuoden ajalta ja Juhlajätkät -kaupassa oli 571 tilausta n. seitsemältä vuodelta (vain 250 tilausta tällä vuosikummenellä). Eli yhteensä 1076 tilausta käsitelty about 12 vuoden aikana. Nappikauppaa kyllä, mutta se on auttanut Trash Videon rahoittamaan elokuvansa. 

Kaikki leffamme on katsottavissa youtubessa. Huono puoli siinä on että rahaa sieltä on vaikea saada uusia projekteja varten. Uskon vahvasti että yhteisörahoitus tulee olemaan järkevin tapa rahoittaa indie-leffoja Suomessakin. Yhteisörahoituksen konseptin pitää vain kunnolla rantautua maahamme.

Lopuksi kiitos kaikille leffojamme tilanneille ja meitä tukeneille ihmisille! Vuonna 2016 on tiedossa lukuisia uusia kujeita!

Juhlajätkät verkkokaupasta sai aina sitä mitä tilasi!

Action Interactive 10v

2005 on ennenkaikkea elokuvan Nato Commando kymmenenvuotisjuhlavuosi, mutta myös ensimmäinen interaktiivinen elokuvamme, Action Interactive, täyttää kympit tänä vuonna! Sen kunniaksi olemme valmistelleet Action Interactivesta internet-selaimessa pyörivän turboahdetun javascript-version!

Action Interactive on aikaisemmin ollut saatavilla ainoastaan vuonna 2005 ilmestyneellä Findie-DVD:llä, ja interaktiivisen luonteensa johdosta sitä on ollut hankala julkaista netissä. Esimerkiksi Youtube-palvelu, missä suurin osa muista leffoistamme on katsottavissa, ei tarjoa kunnollisia työkaluja Interaktiivisen elokuvan toteuttamiseen. Niinpä oli koodattava tyhjästä sellaiset itse!

Elokuvan interaktiivinen toteutus toimii html5-videolla ja sitä ohjaavalla javascript-ohjelmalla. Pähkinänkuoressa homma toimii niin, että alussa javascript imaisee sisäänsä nk. controller-filun, joka pitää json-muodossa sisällään elokuvan interaktiiviset tapahtumat. Sitten scripti pollaa filua sekunnin välein ja kyselee onko kyseisellä sekunnilla mitään tapahtumia. Jos tapahtumia on, tehdään ne.

Tapahtumia voi olla esimerkiksi looppaus, valikon esillepano, game over, scoren lisääminen jne. Lisäksi scripti pitää kirjaa siitä, kuinka paljon elokuvaa on nähty, mikä helpottaa sisällön tutkimista mikäli joku haluaa kahlata koko mahtavan spektaakkelin läpi! Action Interactive sai aikanaan nihkeää palautetta ennenkaikkea sen takia että elokuva alkoi aina alusta kun kuoli. Internet-versiossa sekään ei ole ongelmana, sillä elokuvaa on mahdollista jatkaa kuoleman jälkeen edellisestä valinnasta.

Oli erittäin mukava väliprojekti työstää Action Interactiven nettiversiota. En ollut nähnyt leffaa varmaankaan yli kahdeksaan vuoteen ja se yllätti poikkeuksellisen hauskoilla ja typerillä (kuolin) kohtauksillaan. Henkilökohtaisina lemppareina on mainittava Ninjan kirveskuolema ja (ilmeisesti) punaniska räppääjän "it aint no cool, like in the disco, man" -mantra.

Käykääpä siis vilkaisemassa Action Interactive ja pelatkaa se läpi! Saatko unlockattua täydet 100 prosenttia leffasta? Paljonko saat pisteitä? Lähetä facebook -sivuillemme kuvakaappaus pistetilanteestasi. Parhaat pointsit palkitaan... ehkä! Niin ja se Nato Commando lisätään katseltavaksi 10.12.2015!

Viisi vuotta Cinemadromea

Tampereen suuin genre-elokuviin keskittynyt elokuvafestivaali, Cinemadrome, saavuttaa marraskuussa 2015 varteenotettavan uhmaiän, viisi vuotta! Onkin hyvä aika kertailla kohokohtia vuosien varrelta. Mutta ennenkö mennään itse asiaan, muistutettakoon viisivuotistapahtumasta, joka on nimetty ytimekkäästi Commandon lausahduksella LET OFF SOME STEAM!

Perjantai 13. päivän (13.11.2015) ohjelmiston aloittaa klo 18 tyylikkäästi Sean S. Cunninghamin aito, alkuperäinen Friday the 13th remasteroituna DCP-projektiona. Lauma teinejä kesäleirillä on leffan alkumetreistä lähtien tuomittu, kun varjoissa pysyttelevä murhaaja laittaa teräaseet tositoimiin! Seuraavaksi klo 20 starttaa Todd Morriksen A Gun For Jennifer, joka ainakin allekirjoittaneelta on vielä näkemättä. Muistan että aikanaan Gorehoundin sivuilla teosta ylistettiin julmaksi urbaaniksi toimintaelokuvaksi Death Wishin ja Ms. 45:n hengessä. Elokuvaa ei huhuista huolimatta ole vielä julkaistu dvd:llä tai blu rayllä, joten nyt on harvinaista herkkua luvassa valkokankaalta! Illan päättää klo 22 Jesus Francon ohjaama ja Christoper Leen tähdittämä, erittäin hömelö kalkkunafilmi, Count Dracula, jonka olenkin katsellut VHS:ltä. Tämä on juuri näitä WTF-elokuvia, jotka ovat omiaan yleisön kanssa nautittuna teatterin hämärässä.

Lauantaina on ensimmäisenä vuorossa klo 18 mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Tohtori Caligarin kabinetti (1920) nähdään Lau Naun säestyksellä. Totta puhuen mykkäelokuvat alkavat olemaan jopa minun makuuni liian vanhoja teoksia, mutta toisaalta livesäestyksellä näiden katsomisessa on kummallista tunnelmaa, jota ei muuten pysty saavuttamaan. Klo 20 alkavasta Commandosta on sitten mykkyys kaukana kun Arnold pääsee teurastamaan pahiksia isolla kädellä. Mikäli yleisö on yhtä mukana Commandossa, kuin viime vuonna samaan aikaan esitetyssä Predatorissa on tunnelma taatusti katossa ja sen läpi! Tätä ei kannata missata mistään hinnasta! Loppukuvaksi esitetään The Devil's Wedding night, italoroskaa 70-luvulta. Elokuva on minulle ennestään tuntematon, mutta trailerista voi päätellä maukasta kalkkunaa olevan luvassa!

Vuosien varrelta:
Viisivuotisen taipaleen varrella olemme esittäneet Cinemadromessa pikkuisen reilut sata elokuvaa (tarkalleen ottaen sataset paukkuu Let off Some Steamin yhteydessä), mikä on Tampereen kokoisessa kaupungissa kunnioitettava määrä genre-kamaa.

Ihan ensimmäinen Dromessa (Cinemadrome The Beginning 20.11.2010) esitetty elokuva oli Robert Rodriguezin Machete. Hurjia toimintakohtauksia latisti CGI-tehosteiden runsas viljely, mutta sittemmin olen alkanut hyväksymään ne ainakin tämän elokuvan kohdalla. Nykyään olemme Macheten ja sen jatko-osan kanssa ihan hyvää pataa. Samana iltana päätöselokuvana nähtiin jouluaiheinen klassinen murhakuva, Silent Night, Deadly Night, jota asiaankuuluvasti lämppäsi Trash Videon Murhapukki, josta oli aavistuksen verran lyhennetty tyhjäkäyntiä Dromen esitys-slottia varten.

Bronxin asvalttisoturit

Keväällä 2011, tarkalleen ottaen 9.4, oli vuorossa seuraava tapahtuma, Cinemadrome Nights Of Terror, jossa yleisöä shokeerasi Srdjan Spasojevicin A Serbian Film. Tapahtuman päätösleffana muistuu mieleen yksi parhaista Drome-kokemuksistani Juan Piquer Simónin ohjaama, Dick Randallin tuottama huikea slasherkalkkuna Pieces, missä mielipuolinen palapelimurhaaja pilkkoo naisia moottorisahalla palapeliään varten. Tämä foilmi on parhaimmillaan fiiliksessä mukana olevan festariyleisön keskellä katsottuna!

Syksyllä 2011 tapahtumaa hallitsi kaksi jatko-osien titaania, The Texas Chainsaw Massacre Part II sekä Evil Dead 2: Dead By Dawn. Nämä olivat kummatkin huikeita kokemuksia valkokankaalta 35mm filmiltä, kuin myös Enzo G. Castellarin The Bronx Warriors!

Rambo-yö syksy 2012

Vuosi 2012 oli toistaiseksi Dromen kovin vuosi, mikäli mittarina käytetään pelkkää leffojen määrää. Esitimme vuonna 2012 kaksikymmentäviisi kappaletta elokuvia, neljässä eri tapahtumassa! Huippukohtina mainittakoon Lucio Fulcin splatter-klassikot The New York Ripper ja Zombie, Stuart Gordonin Re-Animator, Rober A. Endelsonin kovatasoinen kodinvaltauskela Fight For Your Life, ennakkonäytös Gareth Evansin turpaanvetomaratoonista The Raid, Japanilaisesta Samurai-sarjasta koostettu Shogun Assassin, Joe Danten Howling sekä sokerina pohjalla RAMBO-ILTA, jossa esitimme kaikki Rambo-elokuvat yhdessä pitkässä maratoonissa. Huhhuh, mikä line-up hyvää ja laadukasta elokuvataidetta!

Keväällä 2013 oli vuorossa kuudes tapahtumamme Cinemdrome 666, jossa olikin mukana kaksi erittäin kovatasoista remake-ennakkonäytöstä: Franck Khalfounin Maniac (2012) ja Fede Alvarezin Evil Dead (2013). Vaikka en yleensä hirveästi remakeista perusta, olivat nämä kaksi virkistävän verisä ja laadukkaita uudelleenfilmatisointeja. Evil Dead taisi olla ensimmäinen Dromen historiassa loppuunmyyty näytös. Olisi synti olla mainitsematta muusta ohjelmistosta Cannon Groupin suurelokuvaa, Golan-Globus tuotannon kirkkainta timanttia, Charles Bronsonin tähdittämää Death Wish kolmosta! Mieleen muistuu myös huikea kalkkunakohellus, Dick Randallin tuottama CROCODILE, jonka typeryys sai haukkomaan jopa tämän kalkkunaexpertin henkeään!

Syksyllä 2013 esitettiin niin kutsuttu Cornetto-trilogia, joka pitää sisällään brittiläinen kolmikon Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost elokuvat Shaun Of The Dead, Hot Fuzz ja The Worlds End. Mielestäni ainoastaan Shaun Of The Dead on kolmikosta se ainoa todella päryyttävä teos, joskin kyttäleffa Hot Fuzz ja alien-invaasiofilmi The Worlds End ovat ihan ok katsottavaa. Italoroskaleffaklassikot Umberto Lenzin Eaten Alive ja Fulcin The House By The Cemetary ansaitsevat myös maininnan tässä, vaikka eivät kummatkaan omiin suosikkeihini kuulu.

Manos!!!

Kevät 2014 oli vahvasti kalkkunapainotteinen. Joel M. Reedin Bloodsucking Freaks ja Harold P. Warrenin Manos: The Hands of Fate tarjosivat ensiluokkaista roskahupia. Itseasissa Manos oli niin kuumaa kamaa että sen mieluusti haluaisin ohjelmistoon toisenkin kerran! Ärsyttävän paska ja Troma-tapaan erittäin selkeästi huonoutensa itsetiedostava Return to Nuke 'Em High lähinnä vitutti. En pystyisi katsomaan tätä yksin kotona vahvasti lääkittynäkään.

Hieman vaisuhkon kevätohjelmiston vastapainoksi 2014 Halloween olikin sitten taas erittäin kovaa kamaa: John Carpenterin Halloween (1978), Tony Maylamin The Burning ja George A. Romeron Night of the Living Dead (1968) kaikki yhden illan aikana! Henkilökohtaisesti pidän Halloweeniä yhtenä ylivarvostetuimmista kauhuelokuvista. Upean kuvauksen ja ikonisen tunnusmusiikin alta paljastuu erittäin hidastempoinen ja kankea teinislasher. Tämä on toki ensimmäisiä genressään ja Halloweenin ansiot ovat kiistatta merkittävät enkä väitä että Halloween olisi missään nimessä paska leffa, mutta silti heti perään pyöräytetty The Burning on näistä selvästi parempi teos. 

Pari viikkoa Halloweenin jälkeen, itse syksyn päätapahtumassa, katsottiin Cannon Group / Chuck Norris tuotanto Invasion U.S.A. (omasta mielestäni Cannon-katalogin parhaimmistoa) ja saksalalainen shokkipaukku, Nekromantik (onnistunut artsy ruumiin-nussiintafilmi), sekä jo aiemmin mainittu Predator! The Beyond jäi tosin harmillisesti itseltäni väliin. Löytyyhän tuo toki videohyllystä Arrow Videon hienona blu raynä, mutta silti; filmi on aina filmi!

TAPA TAI TULE TAPETUKSI!

Sitten koitti vuosi 2015, Cinemadromen viides vuosi! Keväällä järjestettiin tapahtuma Cinemadrome From Outer Space, jonka nimi arvatenkin pöllittiin Ed Woodin mestariteoksesta Plan 9 From Outer Space. Muita makeita mainintoja From Outer Space -tapahtumasta on näytökset elokuvista Mad Max 2: The Road Warrior ja Kill Or Be Killed. Ensimmäinen ei paljoa esittelyjä kaipaa, isolta kankaalta varsin hulppea kokemus elokuva-arkiston printiltä. Jälkimmäinen rankkaa minun kirjoissani yhtenä parhaimmista Cinemadrome kokemuksista. Kill Or Be Killed on uskomattoman hauska karate-kalkkuna, jossa oli paljon ikimuistoisia WTF-hetkiä. Suosittelen lämpöisesti!

Pettymyksiltäkään ei vältytty: Jörg Buttgereitin German Angst oli lupaavasta ideastaan huolimatta ankea episodi-elokuva, mutta Nekromantik 2 vasta paska olikin. Ykkösosan taiteellisuus oli viety aivan uusiin sfääreihin ja pituus oli venytetty reilusti yli 100 minuutin. Ei pystynyt katsomaan kokonaan, ei saatana.

Ja lopulta pääsemmekin tätä kirjottaessa viime viikonloppuna pidettyyn Halloween 2015 -pirskeisiin, jossa oli poikkeuksellisesti kolme elokuvaa: Joonas Makkosen Bunny The Killer Thing, The Texas Chainsaw Massacre (1974), The Hills Have Eyes (1978). Bunny the Killer Thing jätti hieman kylmäksi huolimatta hyvin mukana olleesta yleisöstä. Leffassa ei tuntunut punaista lankaa löytyvän mistään. Vuoden 2011 tapahtumien yön näytöksessä esitetty Bunny The Killer Thingin lyhytelokuvaversio tuntui hauskemmalta ja eheämmältä. Oli kuitenkin mukava nähdä paikan päällä Bunnyn tekijöitä elokuvan jälkeen järjestetyssä Q&A -tilaisuudessa. Halloween'15 oli katsojamääränsä puolesta jymymenestys, Bunny ja Texas myivät loppuun ja Hillsissäkin oli lähes 100 katsojaa! Jes, tästä on hyvä jatkaa!

Nähdään Dromessa taas 13-14.11.2015! Tykätkää Cinemadromesta facebookissa ja jakakaa tapahtumiamme!


Cinemadrome: Festivaalitraileri 2015 from Wacky Tie Films on Vimeo.